Haaveesta totta

Uusi vuosi ja uudet kujeet, niinhän ne aina sanoo, no todellakin pitää tällä kertaa paikkansa. Pitkään haaveilin toiminimestä ja nyt se haave on aivan oven takana, eli odotellaan prh:n lappua takaisin hyväksytystä toiminimestä, mutta mikä sai laittamaan haaveelle tulta alle, täytyy palata aikaan ennen joulua :) 

Joulun alla sain idean, kävin kyselemässä paikalliselta taito shopilta olisivatko he kiinnostuneita ottamaan myyntiin itse suunnittelemiani tossuja ( et lehden tossukilpailun tossut ). He olivat kiinnostuneita, mutta toivoivat vauvojen versiota tossuista. No ei muuta kuin mietintä myssy päähän ja nyt kuukauden aikan niitä on syntynyt muutamia. :) 

Tossuihin tein samalla periaatteella varren, eli valepalmikkoa ja palmikon sekä neuloessa kiinnitettyjä kauniita helmiä :). Tossu on huovutettu konepesussa. Lisäksi pujotin alas valepalmikon reikiin kiristysnaruksi silkkinauhan jonka saa kauniisti rusetille taakse  jotta tossut saadaan pysymään jalassa paremmin :) 

Ainut asia joka on tuottanut päänvaivaa oikein urakalla on ollut tuo varren reunojen kiinnitys toisiinsa ja nyt luulen keksineeni keinon jolla sauma ei jää isoksi ja liitäntäkohdasta tulee kaunis :)

Materiaalit on lapsiystävällisiä, koska varsi on 100% nyppyyntymätöntä akryyliä joka on aivan taivaallisen pehmeää ja tossuosa 100% villaa. 

On kyllä aivan ihana fiilis kun tekee jotain itse suunniteltua :) Lisäksi luulen, että jos TaitoShop olisi kieltäytynyt olisi ehkä toiminimi jäänytkin siihen mietintä myssyyn. :)

Testissä Viking Sportsragg

Tilasin Lankamaailmasta minulle ennestään tuntemattomia sukkalankoja yksi niistä oli Viking Sportsragg ja pakkohan sitä oli testata heti :)

Lanka on ihanan pehmeää ja liukuu puikoilla hyvin, joskus ehkä vähän liiankin hyvin, sillä käsialani on todella tiukkaa niin langan kiristys oli välillä tuon liukkauden takia vaikeaa. Myös todella löysät langankierteet aiheuttivat välillä ongelmaa silmukoiden neulomisessa. Huomasin myös että lanka ei samalla tavalla söherry neuloessa kuin mm. 7-veljestä vaan pysyy sileänä koko projektin ajan. Pehmeyden varmaan takaa myös se, että lanka sisältää villaa,akryyliä ja polyamidia.

En millään malttanut päätellä sukkia ennen kuvausta niin hauskasti langan pää törröttää toisesta sukasta :D

Jalassa  sukat tuntuvat silkkimäisiltä ja pehmoisilta. Tein sukan pohjaan vielä helmineuleella nyppylöitä jotka tuntuvat aivan taivaalliselle jalkapohjaa vasten :) Langan väritkin miellyttävät silmää. Nykyään sininen on mulla pop en tiedä miksi. 

Langan plussiin pääsi siis; pehmeys. liukuvuus puikoilla ja se ettei lanka söherry neuloessa

Miinuksiin oman kokemuksen jälkeen pääsee; löysät langankierteet ja liukuvuus lankaa kiristäessä 

Turkoosit pöllöt

Joululahja kiireet ovat vieneet hiukan aikaa bloggailusta ja omien töiden edistymisestä. Nyt vihdoin valmistui viimeinen pari puikoilta. Tarkoitus oli tehdä suurelle pöllöfanille mitäs muutakaan kuin pöllösukat. Väritoiveena oli sininen, valitsin siis 7-veljestä turkoosin ja syvän siniset lasihelmet silmiksi.

Tämä sukkapari oli kyllä tuskan ja hien takana, vaikka pöllösukkia olen aikaisemminkin tehnyt niin sain todella ihmeellisiä virheitä aikaan. Aloitin ensin sukat 12s/puikko koska kyse lapsen sukasta ja varishan on kuitenkin aika joustava. Olin jo kiilakavennuksissa menossa kun tajusin, että se on aivan liian pieni. Eikun purkamaan ja aloitettava alusta.

Helmiä oli juuri tasan se määrä mitä laskin menevän silmiksi ja niitähän katoili matkan aikana ja etsittiin sitten taskulampun kanssa kontaten ympyrää olohuoneen lattialla. Lisäksi sisäinen perfektionistini ei antanut armoa tässäkään sukkaparissa vaan lopputuloksen täytyi olla täydellinen.

Nyt pystyn huokaisemaan ja vain ihailemaan taas lopputulosta. Kyllä pienestä  lankakerästä voi tulla jotain niin kaunista :)

Ohjeen sukkiin löydät täältä Klik

Lanka; 7-veljestä turkoosi
Helmet; 6mm lasihelmet
Puikot; knit pro cubics
Koko; 37

Virkattu pipo

Hui hai. Sain jo syyskuussa isältäni puhelun, että hän oli ostanut minulle lankoja. Niihin sisältyisi vain yksi ehto. Kauan kerkesin pohtimaan mistä ihmeestä se oikein horisee, mutta pian vieraillessani vanhempieni luona asia selvisi. 

Isäni oli ostanut lidlistä paketin johon sisältyi 3 eriväristä lankakerää, virkkuukoukku ja pipon virkkaus ohjeet. Lienekkö hienovarainen vihje.  

Meikäläisen virkkauskokemus on lähinnä jäänyt isoäidin neliöihin ja kukkiin. Enkä kovin vapaaehtoisesti ota koukkua käteen. Lähinnä tähän virkkaus kammoon liittyy se, että ainakin itselläni ranteet tulevat todella kipeiksi.

Aloitin pipon jo aikaisemmin, mutta pienoisten ohjeen luku ongelmien takia se jäi kesken ja purkaantui lopulta takaisin kerälle. 

Nyt kuitenkin joulun lähestyessä ajattelin ilahduttaa isääni valmiilla pipolla ja otin itseäni niskasta kiinni. Eikä mennyt aikaa kuin kaksi päivää.

Kyllä nyt on hyvä fiilis kun itseni ylitin ja nämä värit on kyllä omasta mielestä aika herkulliset.